Pride- ja shoppailutouhuja

Pride oli viime viikolla. Kävin katsomassa Outo Homo -esityksen, jota suosittelen lämpimästi kenelle tahansa. Lienee tosin parasta, ettei siitä tiedä liikaa etukäteen! Yllätyksellisyys toimi ainakin mulle. Olin kuullut esityksestä aiemmin joitain kehuja, mutta en oikeastaan yhtään tiennyt, mistä on kysymys. Ehdin jo säikähtää odotellessa, että kyseessä on paskaa stand-upia (en voi sietää suomalaista stand-up:ia), mutta onneksi olin väärässä! Stand-up -elementtejä esityksessä toki olikin, mutta enemmän kyse on loistavasti dramatisoidusta, hauskasta ja ajatuksia herättävästä monologista.

Aurinkoa! Värejä! Homo- ja queersaatio!

Kuten ylläolevan otoksen kuvauspaikasta voi päätellä, osallistuin toki myös pienen toveriseurueen kera kulkueeseen ja puistojuhlaan. Lähtiessä satoi vettä kaatamalla, joten kenellekään ei tullut mieleen varautua päivään aurinkorasvan kera. Sitä olisi tarvittu, sillä naama paloi ja savusi Senaatintorilla hengaillessa. Helteinen karnevaalitunnelma kesti hyvän tovin, koska väkeä oli huikea määrä ja kulkueen liikkuminen Kaivopuistoon kesti reippaasti yli tunnin. Odottelu ei kuitenkaan haitannut, kun meininki oli hyvä! Kaivarin megabileissäkin oli tietenkin valtava tungos. Parin tunnin piknikhengailun ja tuttujenbongauksen jälkeen lähdimme seurueen kera viettämään leffailtaa väsyneinä, auringonpolttamina ja onnellisina. Ensi vuonna uudestaan! (Note to self: aurinkorasvaa mukaan, satoi tai paistoi.)

Random-kesäkuva. Puuuh!

Ostin viime viikolla ensimmäiset puvunhousuni ja kauluspaidan. Vitsi että olen ylpeä! Ostosreissu oli yhtä tuskaa, niin kuin vaatteiden ostelu aina, mutta olen tyytyväinen lopputulokseen. Prosessin alettua myös iäti inhoamani shoppailu on muuttunut vähän siedettävämmäksi. Tiedän, että vartalo tulee muuttumaan parempaan suuntaan ja joskus vielä saan käyttää vaatteita, jotka istuvat paremmin, eikä tämä "mikään ei koskaan sovi" -ongelma tule jatkumaan hamaan ikuisuuteen saakka. Haaveilen värikkäistä ja vaaleista paidoista ainaisen mustan sijaan (bindaus näkyy helpommin läpi vaaleasta kankaasta) ja siitä, että kaikki paidat eivät kiristäisi lantiolta samaan aikaan kun roikkuvat säkkeinä hartioiden kohdalla. Argh. Reipas painonpudotus auttaisi, mutta sitä nyt ei valitettavasti ihan parissa päivässä saavuteta. Täytyy tyytyä siihen, että hitaahko kunnonkohotusprosessi hyrräilee tasaisesti eteenpäin. Parissa kuussa olen jo karistanut vyötäröltä viisi senttiä, mikä kuulostaa ihan kohtuulliselta tahdilta.

Palatakseni vaateostoksiin, olen ilahtunut myyjien asiallisesta käytöksestä. Mun on myönnettävä itselleni se fakta, että tuskin menen kovinkaan usein läpi poikana. Se tekee miestenvaateliikkeissä asioinnista hieman nihkeää, kun pelkään täystyrmäystä tai tytöttelyä. Ainoastaan yksi neljästä myyjästä totesi jotain sen suuntaista, että "nämä kun tosiaan ovat näitä miesten vaatteita, niin mitat ovat tällaisia", mutta ei sentään neuvonut naistenosastolle. Toisessa liikkeessä sen sijaan maailman asiantuntevin myyjä vilkaisi mua kahden sekunnin verran ja kiikutti mulle kerralla oikean kokoiset, ja helvetin kalliit, Turo Tailor -pöksyt! Se oli jo asiantuntemusta. :)

Housuja sai tosin lyhentää reippaasti ja paidan hihatkin näyttävät vähän pusseilta, kun ovat liian pitkät. Housut hoituivat ompelukoneella, kiitos taitavan avopuolison, mutta entä ne hihat? Mä en ymmärrä miten lyhyemmät kundit toimivat hihaongelman kanssa! Juu ja, toi edellämainittu myyjän "miesten mitat" -kommentti liittyi vielä juurikin niihin pitkiin hihoihin. Hiton standardimitat, binäärinen vaatevalikoima ja cisseksismi.

Klikkaa isommaksi! Kuva täältä.

Yllä oleva kuva löytyy mainiosta ftm-sarjisblogista, What's Normal Anyway. Tsek it aut! AH ja ostin uuden binderin! Kirjoitan siitä oman tekstinsä piakkoin.