Tissit. Rinnat. Bosat. Daisarit. Melonit. Meijerit. Maitorauhaset. Kupit. Kummut. Nisät. Puskurit. Utareet. Titties. You name it. Semmosia on ihmisillä. Mutta mun on jotenkin ihan mahdotonta myöntää, että mullakin olisi. Vähän helpompi on puhua manboobseista, möykyistä tai niistä jutuista tässä. Silti iskee aina hirveä kehodysforia, se on vaivannut aina mitä suuremmissa määrin juuri tässä rintakehän alueella.
(Kehodysforia = kehon ja sukupuoli-identiteetin ristiriidasta aiheutuvaa ahdistusta ja vierauden tunnetta)
Tissiahdistukseni (eli "kenen nämä on ja miksi ne on mulla" -ahdistus) alkoi joskus siinä ala-asteen lopuilla, kun keho muutenkin päätti ihan omine lupineen ryhtyä naiselliseksi. Siitä asti olen kääntänyt hartioita eteenpäin, vihannut peilikuvaani, koittanut peitellä etumustani käsilläni ja suosinut löysiä sekä tummia paitoja. Piinallisen suostuttelun jälkeen taivuin käyttämään äidin ostamia rintaliivejä. Vähitellen aloin itse tilaamaan netistä urheiluliivejä, jotta saisin ongelmani paremmin peiteltyä. Kokeilin välillä taistella ideaalisiteen kanssa ja muutaman kerran seisoin jo peilin edessä jesarirulla kädessäni - mutta ei niistä säädöistä mitään tullut (onneksi). Muutamia vuosia sitten ratkoin möykkyongelmaani tilaamalla ekan binderini, eli semmoisen rintojen litistämiseen tarkoitetun vaatekappaleen. Sittemmin bindereitä on siunaantunut kaksi lisää ja tarkoituksenani olisi tilata vielä yksi, joka toivottavasti jää viimeiseksi. Toivoisin hirveästi olevani niin hoikka ja lättärintainen, että pelkät urheiluliivit riittäisivät, mutta valitettavasti mun manboob-ongelmani on enemmän siellä vesimeloniosastolla (sori epämääräiset koot, mutta mulla ei ole mitään käsitystä siitä miten mikään kuppikokosysteemi toimii). Binderikään ei peitä kaikkea, mutta sen kanssa on nyt toistaiseksi vaan elettävä. Kuten jo mainitsin, löysät ja tummat paidat auttavat paljon, vaikka oiskin tosi kiva joskus käyttää sitä tiukempaa valkoista t-paitaa... Mutta joskus sitten.
 |
| Kuva täältä. |
Joskus ekaa binderiä hankkiessani koko homma tuntui ärsyttävän hankalalta, joten päätin koota tähän tämmöisen lyhyen, omiin kokemuksiin ja vuosien varrella karttuneeseen tietoon perustuvan tiiviin bindausinfon niille, joille pelkät urheiluliivit eivät riitä.
Mistä ja miten binderin voi hankkia?
Mun käsittääkseni Suomessa bindereitä ei myydä missään, mutta niitä ja muita transelämää helpottavia välineitä voi ostaa useammastakin ulkomaisesta nettikaupasta. Tilaamiseen tarvitsee pääasiallisesti joko luottokortin tai paypal-tilin. Tässä muutama sivusto, joista tiedän ihmisten onnistuneesti tilanneen hyväksi kokemiaan bindereitä ynnä muuta:
Love Boat
Ideaalisiteet ynnä muut ovat ehkä helpommin hankittavissa, kuin nettikaupoista tilattavat binderit, mutta en missään nimessä suosittele niitä. Siteiden ja teippisähellysten kanssa säätäminen on vaikeaa, lisäksi lopputulos on epätasainen ja pahimmillaan vaurioittaa kehoa pahasti. Kunnon binderin hankkiminen säästää siis myös hirveästi aikaa ja vaivaa, sen lisäksi että lopputulos on kaikin puolin parempi.
Ideaalisiteet ynnä muut ovat ehkä helpommin hankittavissa, kuin nettikaupoista tilattavat binderit, mutta en missään nimessä suosittele niitä. Siteiden ja teippisähellysten kanssa säätäminen on vaikeaa, lisäksi lopputulos on epätasainen ja pahimmillaan vaurioittaa kehoa pahasti. Kunnon binderin hankkiminen säästää siis myös hirveästi aikaa ja vaivaa, sen lisäksi että lopputulos on kaikin puolin parempi.
Omia kokemuksiani...
Mulla on kolme erilaista binderiä, jotka ovat tuntumaltaan ja bindaustehokkuudeltaan kaikki tosi erilaisia. Ekan binderini sain vähän käytettynä tuttujen kautta, toisen tilasin T-Kingdomilta ja kolmannen Underworksilta.
Love Boat: Velcro Long Chest Binder (vähän paranneltu malli siitä, minkä mä omistan)
+ pehmeä materiaali tuntuu hyvältä iholla
+ bindaa paremmin kuin esim. urheiluliivit
- ...mutta ei kuitenkaan bindaa läheskään täydellisesti
- kiinnitetään sivusta tarranauhalla, joka tietenkin ajan myötä menettää tehoaan ja binderi aukeilee jatkuvasti (jos kuitenkin vain törötät binderi päällä kuin tikku paskassa, sinulla ei pitäisi olla mitään hätää)
T-Kingdom: Model 1700
+ bindaa kohtalaisen tehokkaasti
+ tarrakiinnitys pysyvämpi, kuin edellisessä
- ...mutta sekin toki kuluu!
- ihan älyttömän epämukava päällä, yläosan materiaali hiertää ja hiostaa tajuttomasti
- lisäksi alaosan outo helmakangas on tiellä
Underworks: Ultimate Chest Binder Tank
+ ei epäluotettavia kiinnityssysteemejä, vaan puetaan päälle paidan tavoin
+ miellyttävä materiaali, joka jopa hengittää yllättävän hyvin
+ bindausteho on loistava!
+ edullinen hinta ja nopea toimitus
- bindausteho tuntuu hieman kuluvan ajan saatossa
- rajussa menossa rullautuu hieman ylöspäin, mutta (+) pääosin pysyy hyvin paikoillaan
Mikä binder kannattaa valita?
Mulla on kokemusta vain edellämainituista kolmesta binderistä, mutta en silti osaa sanoa, mikä Just Sulle olisi paras. Paras tapa on ottaa mittanauha kauniiseen käteen ja lukea huolella valitsemansa liikkeen mittataulukoita. Myös mittatilaustöitä on mahdollista saada useammastakin paikasta. Mä olen tykännyt noista paitaa muistuttavista pidemmistä malleista, eritoten edellä esittelemäni Underworksin binderi menee käytännössä aluspaidasta. Lisäksi umpinaisuus on plussaa ja tuo vähän turvallisuutta, kun ei tarvitse koko ajan pelätä että binderi aukeaa. Umpinaista tosin ei varmaan kannata ottaa kauhean tiukassa koossa - paitsi jos sulla on joku hovipukija varmistamassa ettet jää nolosti jumiin. :D Ylipäätään väittäisin, että jos arvot kahden koon välillä, ota se isompi.
Liikkeiden välillä on paljon eroja: T-Kingdomin binderit on suunniteltu lähtökohtaisesti kai hoikkavartaloisille (ja hyvä on myös huomioida, että aasialaisten firmojen vaatekoot on eurooppalaisia pienempiä), Underworksin bindereistä taas moni tukevampi on löytänyt pelastuksensa. Ylipäätään täytyy kyllä mainita, että Underworks on toiminut mulle parhaiten ja siitä myös olen kuullut eniten positiivisia arvioita.
Voiko bindaamisesta olla jotain haittaa? Miten bindata oikein?
Fakta ja plussa: bindaaminen lievittää dysforiaa. Kuitenkin liiallinen sitominen voi vaurioittaa ihokudoksia ja liian kireä bindaus voi aiheuttaa vakavampiakin sisäisiä vaurioita. Jos et saa happea ja kyljet ovat mustelmilla, pitää viimeistään huolestua. Bindauksen tavoitteena olisikin syytä olla parempi olo, jota kehon runteleminen ei missään määrin auta tai edistä. Varsinkin jos haaveena on mastektomia (eli rintaleikkaus), terveestä rintakehäalueesta on etua.
Surkeimpien alhojen aikana mullakin on pyörinyt koko ajan mielessä karmeita keinoja väkivaltaiseen tissimurjontaan. Nämä ajatukset kuitenkin menevät varmasti ohi ja murheen laaksosta tie on vain ylöspäin. Dysforian hyväksyminen ja katkeruudesta ylipääseminen on auttanut ainakin mua: tää ongelma on ja pysyy, en voi itse irrottaa näitä möykkyjä itsestäni vaikka kuinka pahasti niitä mulkoilisin. Pahalta saa tuntua, mutta haluan tehdä kaikkeni, että joskus tuntuisi vaan oikealta ja hyvältä. Tuskaa myös helpottaa, kun tajuaa, ettei ongelman tarvitse olla ikuisesti pysyvä. Prosessin aloittaminen on helpottanut ihan suunnattomasti, kun tiedän ettei tää kestä loppuelämää. Kliseistä, mutta KYLLÄ SE SIITÄ.
Binderin käyttö on toisaalta helpotusta tuovaa, kun järkyttävä kumpu pienenee semijärkyttäväksi ja ne hirveät hölskyvät möykyt pysyvät suunnilleen paikoillaan. Dysforian lievenemisen tuoma pieni helpotus ei silti tee nihkeästä asusteesta mitenkään miellyttävää päällä. Varsinkin kesähelteillä hiostusongelma on auttamattomasti aivan perseestä. Mä olen muutenkin niin yliherkkä lämmölle, että miltei hikoilen binderi päällä talvipakkasellakin. (Vilukissoille binderistä ei toivottavasti ole näin paljoa harmia!) Mä käytän binderiä ainoastaan ihmisten ilmoilla, kotona hengailen löysässä telttakokoisessa t-paidassa. Ylimääräisen liikkeen tunteminen ja oman peilikuvansa näkeminen toki ahdistavat, mutta ainakin kroppa pysyy paremmassa kunnossa ja se on jatkon kannalta tärkeää! Yhdet urheiluliivitkin mulla vielä on, niitä käytän lähinnä öisin jos sattuu olemaan vaikka yövieraita. Jostain syystä mua ahdistaa ajatus siitä, että pitäisi hengata ihan täysin suojattomana jos on vieraita samassa taloudessa. :D
Tiivistäen siis: binderiä ei kannata pitää päällä liian pitkiä aikoja ja tekee hyvää riisua se aina kun mahdollista. Binderi täytyy myös muistaa välillä pestä! Ja ennen kaikkea: jos bindaat, älä käytä mitä tahansa epämääräisiä sidontavälineitä, vaan ihan oikeaa binderiä, joka on suunniteltu rintojen litistämistä varten. Esimerkiksi Underworksin binderit on asiantuntevasti suunniteltu gynekomastiasta (eli rintojen kasvusta) kärsiville miehille tai transmiehille, joten oikean kokoisella binderillä tuskin katkotaan kylkiluita.
Muita apuja rintakehäongelmiin?
Liikunta! Valitettavasti. Mä olen suuri liikunnanvihaaja. Osittain siksi, että oon vaan hedonisti ja laiska sohvaperuna, mutta myös mm. koululiikuntatraumojen ja pukukoppiahdistuksen takia. Toki myös binderin kanssa liikkuminen on ihan tajuttoman ärsyttävää. Kokeilin viime syksynä käydä juoksemassa, mutta binderi rullautui vaan kainaloihin ja mulla meni hermot ekan lenkin aikana ihan liian monta kertaa. Liikunta kuitenkin kannattaa: painonpudotus pienentää manboobseja ja lihasten kehittäminen tekee samoin hyvää. Varsinkin mastektomiaa ja tulevaa unelmarintakehää ajatellen lihaskuntotreeni on hyvä juttu, eikä mikään muu motivoi ainakaan mua sen paremmin kuin ajatus ylävartalosta joka näyttää vielä joku päivä siltä miltä sen pitääkin. :) Kirjoittelen omasta liikuntaprojetistani vielä erillisen postauksen, mutta jotain voin toki jo tässäkin kertoa.
Koska mastektomiaan on vielä piiitkä aika, ainakin vuosi tai pari, oloani helpottaa suuresti jos tätä daisarikokoa saa laihduttamalla edes hieman pienemmäksi. Alkutekijöissään oleva treeniohjelmani käsittää aerobista liikuntaa (kävelylenkkejä ja erinäistä pelailua) sekä toistaiseksi kotona tehtävää lihaskuntotreeniä, jota olen keskittänyt rintakehän ja hartioiden alueelle. Salilla käynti tuntuu vielä tässä vaiheessa liian ahdistavalta jutulta, mutta onneksi kotonakin voi tehdä tosi paljon! Kotona voi sitä paitsi treenata ilman binderiä. Musta on itse asiassa kivointa punnertaa ilman paitaa, koska jotenkin paidattomana hengailu tuntuu vaan tosi luonnolliselta ja hyvältä. Toki siihen vielä liittyy paljon dysforiaa, mutta toisaalta treenatessa pieni vitutus jopa motivoi. :D Kuntokuuri ja terveellisempi elämä on tietty kokonaisvaltaisesti elämää ajatellen tärkeää, mutta juuri nyt suurin motivaattori on rintakehäprojekti.
Muu bindaus/dysforiakysymys?
Kysy! Vastaan. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti